väsy

Ihan naatti. Pitäisi soittaa muutamalle työlapsen vanhemmalle, mutta miksi tehdä tänään sitä, minkä voi huomennakin jättää tekemättä... Soittakoot mulle ite jos kiinnostaa jutella. Tosi tylsä vielä pitkän päivän jälkeen alkaa soitella ympäriinsä. Eli siis huomenna. Ehkä. Sen sijaan alan kohta kehitellä kokoon thaimaalaista kanakeittoa ja viimeistelen villatakkini. Siitä mokomasta tuli jälleen kerran liian kittana, mutta ehkä sille voi antaa jonkinlaisen venytyskäsittelyn...

Viikonloppuna saimme kunniavieraaksemme pienen moraalipoliisin, joka tuntee pykälät ja pitää huolen, että niitä myös noudatetaan. Hän on myös suuri luonnonystävä. Oli leikkimässä toisten poikien kanssa ruksan takaisessa metsikössä, kun yhtäkkiä tuli harmi: pojat olivat ottaneet ilman lupaa lakupatukoita repun sivutaskusta ja häipyneet niille teilleen. Siinä se seisoi Nalle Puh-reppuineen ja yritti urheasti nieleskellä kyyneleitä. Sai sitten sanotuksi itkuisesti: "Eiku kyl ne saa ottaa, mutku ne heittää kaikki roskat maahan! Ne tuhois koko metsän jos mä en olis täällä vahtimassa!" Mua itketti ja nauratti yhtä aikaa. Kävi surku pientä, joka oli reippaasti mennyt leikkimään vieraiden ja isompien poikien kanssa ja saikin osakseen moista törkeää käytöstä. Mutta pian se iloksi taas muuttui. On jo ikävä...

Tammipuita ja uusia säveliä

Työpäivät ovat yllättävän rankkoja. Kotimatkalla päätä kiristää vanne ja väsyttää niin vietävästi. Aamulla jaksaa kuitenkin vielä ikuistaa yhtä jos toista matkan varrelta. Palasin tänään myös erään vanhan harrastuksen pariin: olen taas pitkästä aikaa kuorolainen. Tuntui kivalta ainakin tämäniltaisen perusteella.

Tyypillinen puolivapaa päivä

Villatakin mallausta (toihen hiha puuttuu vielä), matskua illan alkeiskurssille (syksyn ensimmäinen) sekä lounaaksi sienipekonimunakasta. No okei, ihan vähäsen myös turhanpäiväistä netissä roikkumista... Sateinen aamu on vaihtunut aurinkoiseksi päiväksi. Kiva kun jaksaa paistaa, kyllä siitä sateesta saa vielä nauttia riittämiin, niin romanttista kuin se onkin.

Väriterapiaa

Täti täällä askartelee ja käy välillä napsimassa kuvia auringonlaskusta...Väriterapiaa yhtä kaikki. Pitäkää sitten vaikka pimahtaneena, mutta muistipelien väkertäminen eri aihepiireistä on yllättävän lystiä! Ei, emme sentään vietä täällä iltoja kortteja käännellen, vaan opetusmateriaaliksi tulevat. (Tässä lähipiirissä on tosin eräs, joka saattaisi hyvinkin hyötyä tämän sortin aktiviteeteista...Ehkäpä sittenkin pelaamme erän tai pari!)

Si jag kommer SNART...

Pikkuruinen kehystetty raamatunlause osui käsiini käytettyjen tavaroiden aitassa omalla kylällä. Visuaalisesti se ei ehkä ole kovin kummoinenkaan, mutta hellyin takaa löytyneestä kirjoituksesta niin, että taulunen pääsi meille olohuoneen taulukollaasin täydennykseksi:


"Af Morbror Janne då jag fyllde 7 år 1894".


Täyslasinen lampunjalka hyppäsi myös ostoskoriin. En vastustellut. Painava kuin mikä, ja sopivasti patinoitunut. Ikävä vain, että se on peräisin jenkkilästä, joten pistoke on vaihdettava täkäläiseksi...


Ja muutamia peltipurkkeja (niiden edellisten seuraksi)...Uskon vakaasti, että näille kaikille löytyy vielä joskus käyttöä. Mies vain pyörittelee silmiään...


Ja oi näitä värejä, voi tuota muotokieltä! Kuka voi vastustaa?

Pehmeää valoa

Lätkäisen muutamia tunnelmakuvia jokailtaisen kävelylenkin varrelta tässä ennen töihin lähtöä. En tiedä mikä noissa villatupoissa (ohdakkeitako ovat?) oikein vetoaa minuun, mutta kuvaan joka tapauksessa nykyään melkein pelkästään niitä...

Ärrinpurrin...

Miksi oi miksi en onnistu julkaisemaan muutamaa vaivaista kuvaa asiallisesti? Argh, kiukuttelen ja raastan hiuksia! Opin sen jo kerran, mutta unohdin taas... Olkoon siinä nyt, vaikka perfektionistin sieluni itkeekin.

Omenan vihreää ja taivaan sinistä...

...sekä vielä vähän auringon keltaista.

Laiskoja iltoja kutimen seurassa...

...hortoilua hämärässä (ja surkeita kuvia).

Vasta toinen varsinainen työpäivä takana, ja olen jo istunut hiekkalaatikon reunalla kylliksi. Kotiin tultuani saan ensitöikseni vaihtaa vaatteet, pestä jalat ja ravistella hiekanmuruset hiuksista. Ajattele positiivisesti Katri, ajattele positiivisesti...

Suuria suunnitelmia

Näin syksyn tullen se aina iskee päälle: hillitön himo tarttua puikkoihin. On jo monta päivää tuntunut että pää hajoaa, jollen pian pääse luomaan silmiä ja suoltamaan neulosta. Tarvitsen ehdottomasti harmaan siistin villatakin, ja kun ei kaupasta löydy ei sitten millään, olkoon se sitten syksyn ensimmäinen neuleprojektini. Ensin pitää kuitenkin löytää täydellinen lanka, koska kaapissani on jo ihan liian monta käyttökelvotonta, suuritöistä ja kallista villavaatetta. Ovat ihan liian paksuja ja kutittavat, kutittavat ja KUTITTAVAT! Ei auta vaikka vyötteessä lukee super wash ja luvataan uskomatonta pehmeyttä, aina tuntuu silti kuin olisi lasivillaan kääriytynyt. Siisti harmaa villatakki -projektiini ajattelin kokeilla merinovillaa, sisko"the knitting machine" kun sitä niin suositteli. Enkä sorru liian paksun langan houkutukseen, vaikka miten laiskottaisi. Korkeintaan kolmosilla ajattelin mennä. Pitää vielä vain löytää se täydellinen harmaan sävy, mielellään sellainen tumma, pikkuisen siniseen taittuva. Perästä kuuluu...