Hyvä mieli

Kun yhdistää blogini esittelytekstin näihin ankeista ankeimpiin kuviin voisi jo huolestua... Mutta hei, ei hätää! Ensinnäkin blogin nimi vaihtunee ensi tilassa (siis heti kun vähänkin parempi tulee mieleen) ja toiseksi nämä kuvat vaan ovat mielestäni ennen kaikkea kauniita, eivät ahdistavia tai synkkiä. Men smaken är som baken - delad.

Olen paiskinut viime viikkoina töitä oikein olan takaa, mutta iloisella mielellä. Olen nimittäin vihdoinkin päässyt oman alan hommiin käsiksi, ja heti joulun jälkeen on erään projektin deadline, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että homma on saatava ennen joulua pakettiin, jottei koko joululoma mene pilalle angstatessa. Joulusiivoukset ja piparkakkutalot saa unohtaa, mutta valonauhan sentään ripustin ikkunaan. Yritän nauttia joulunalusajasta pienoisesta paineesta huolimatta, ja hyvin se on kumma kyllä sujunutkin. Tekstiä syntyy glögilasin ääressä kuin huomaamatta ja olo on jotenkin samanaikaisesti tehokas ja rauhallisen jouluinen.

Oodi marraskuulle

Mollatkaa vain marraskuuta rumaksi, harmaaksi ja tylsäksi. Minulle se on kaunis ja romanttinen. Ja nämä kuvat ovat muuten taiteellisia eivätkä heilahtaneita, kuten muokkamainen mieheni ilkkuu.

Järven syys

Onko jokaiseen postaukseen pakko liittää jotain löpinää? Kun tahtoisin laittaa pelkkiä kuvia...

Kiipijän lumoissa

Oli tarkoitus käydä oikein pitkällä kävelylenkillä ja varastoida talteen syksyn viimeisiä säteitä, mutta siellä olikin niin mahottoman kylmä, että kävin vain ostamassa perjantaipussin (huom! aikuisten karkkeja sentään). Matkan varrella oli kuitenkin pakko napsia noin satayksi kuvaa villiviinistä, niin kaunis... Sitten vietin oikein viihtyisän perienglantilaisen teehetken hiljaksiin silmukkaa käännellen. Puikoilla on nyt todellinen pakkopulla, josta en yhtään jaksa inspiroitua. Aloittelin valkoista palmikkoneuletakkia joskus ennen juhannusta viileitä kesäiltoja ajatellen, eikä se tunnu nyt yhtään ajankohtaiselta. Kyseessä oleva kudin on muuten kokenut todellisen seikkailun: otin sen mukaan juhannusreissulle Suomeen, mutta perille päästyämme huomasin, ettei mokomaa löytynytkään mistään, oli unohtunut hyttiin. Manasin aikalailla, siitä kun puuttui enää toinen hiha. Olivat onneksi korjanneet kudinraukan talteen, ja nyt vihdoin sain sen taas kätösiini.

Aamuhetki

Aamuhetki kullan kallis... On tullut tavaksi nautiskella aamupala koneen äärellä; työpäivinä pikaisesti, vapaapäivinä pitkän kaavan mukaan. Tänään on työpäivä. Eikä oikein mitään kerrottavaa. Paitsi että aurinko kurkistaa sälekaihtimien lomasta ja ilahduttaa meikäläistä. Terve Arska, vanha kaveri, kiva kun olen vielä maisemissa! Ja sää EI ole tylsä puheenaihe. Siitä riippuu kaikki.

Harmautta ja helmiä

Päivät senkun viilenevät, mutta onneksi uusi villatakki lämmittää. Hyvä siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Väri on ehkä vähän turhan ankea, tuo mieleen nunnan kaavun tai sotilastakin... Olisi saanut olla tummempi tai enemmän siniseen vivahtava. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen istuvuuteen ja yksityiskohtiin. Näitä taidan tehdä enemmänkin, eri värisiä.

väsy

Ihan naatti. Pitäisi soittaa muutamalle työlapsen vanhemmalle, mutta miksi tehdä tänään sitä, minkä voi huomennakin jättää tekemättä... Soittakoot mulle ite jos kiinnostaa jutella. Tosi tylsä vielä pitkän päivän jälkeen alkaa soitella ympäriinsä. Eli siis huomenna. Ehkä. Sen sijaan alan kohta kehitellä kokoon thaimaalaista kanakeittoa ja viimeistelen villatakkini. Siitä mokomasta tuli jälleen kerran liian kittana, mutta ehkä sille voi antaa jonkinlaisen venytyskäsittelyn...

Viikonloppuna saimme kunniavieraaksemme pienen moraalipoliisin, joka tuntee pykälät ja pitää huolen, että niitä myös noudatetaan. Hän on myös suuri luonnonystävä. Oli leikkimässä toisten poikien kanssa ruksan takaisessa metsikössä, kun yhtäkkiä tuli harmi: pojat olivat ottaneet ilman lupaa lakupatukoita repun sivutaskusta ja häipyneet niille teilleen. Siinä se seisoi Nalle Puh-reppuineen ja yritti urheasti nieleskellä kyyneleitä. Sai sitten sanotuksi itkuisesti: "Eiku kyl ne saa ottaa, mutku ne heittää kaikki roskat maahan! Ne tuhois koko metsän jos mä en olis täällä vahtimassa!" Mua itketti ja nauratti yhtä aikaa. Kävi surku pientä, joka oli reippaasti mennyt leikkimään vieraiden ja isompien poikien kanssa ja saikin osakseen moista törkeää käytöstä. Mutta pian se iloksi taas muuttui. On jo ikävä...