maanantai 15. helmikuuta 2010

Helmikuisia mietelmiä





Jaahas, sitä on taas tullut yön aikana lisää. Miten se ikinä ehtii sulaa edes juhannukseen mennessä? Eilen aamulla taivas oli kirkkaan sininen ja aurinko lämmitti ikkunan läpi. Niissä puitteissa lumenkin jaksoi sietää. Lähdin siis toiveikkain mielin ulos kamera kourassa. Vaan eikö mitä: siinä silmänräpäyksessä taivas peittyi pilveen ja kylmyys tunkeutui luihin ja ytimiin armottomampana kuin koskaan. Koirien pissaläikät täplittävät mieltä ylentävästi kuraisia lumivalleja. Se on helmikuuta se. No, nyt on ainakin hetken aikaa puhtaamman näköistä...
Mutta MITEN nää kuvat saa isommiks? Ala-asteen kuviksenope jaksoi aina jankuttaa että tehdään isoon kokoon...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti