Olimme lauantaina niin reippaita, että lähdimme ihan mustikkametsälle. Perillä totesimme sen, mitä jo olimme lähtiessä aavistaneetkin: makoisat marjat olivat jo aikoja sitten kadonneet ripeämpien poimijoiden sankoihin. Jäljellä oli enää onnettoman pieniä rupuja, jotka kuitenkin päätimme paremman puutteessa kelpuuttaa, ja sisukkain ponnistuksin saimme kokoon piiraallisen verran. Mutta ei laihalla saaliilla väliä, metsäretkeily oli pääasia...
Oih mikä tunnelma. Reippat retkeilijät ovat lähteneet kukonlaulun aikaan mustikoita poimimaan aamun ensimmäisten säteiden siivilöityessä valkoisten koivunrunkojen lomasta;). Meillä taitaa mustikanpoiminta tänäkin vuonna jäädä ens vuoteen...
VastaaPoistatais olla paremminkin illan viimeset säteet...
VastaaPoista